KOULUKIRJASTOJEN MUUTTUVA TEHTÄVÄ

Liisa Niinikangas (toim.): Kirjasto koulussa- opas uuteen koulu- ja oppilaitoskirjastoon. Opetushallitus, BTJ Kirjastopalvelu oy, 1999


Viime vuosina on yleisesti keskusteltu Suomen kunnallisesta kirjastolaitoksesta, mutta koulukirjastot on vaiettu kuoliaiksi.

Oppilaitokset ovat suurieleisesti astuneet tietoyhteiskuntaan ja yhä enemmän on alkanut kuulua huhuja, että atk-luokat ovat korvanneet kirjastot tiedonhankintapaikkoina. Joissain kouluissa koulukirjastot on pakattu pahvilaatikoihin ja siirretty ullakolle jonkin tärkeämmän tieltä. Edes äidinkielen opettajat eivät ole aina tohtineet asettua kehitystä vastustamaan. Meillä on hyvä kunnan kirjastolaitos, oppilaat voivat käyttää sitä tarvittaessa, kuulee usein selitykseksi. On totta, että meillä on hyvä kunnallinen kirjastolaitos, mutta riittävätkö sen resurssit uudenlaisissa oppimisen ja opettamisen haasteissa?

Kun luin uutta, Liisa Niinikankaan toimittamaa ja Opetushallituksen tukemaa opasta Kirjasto koulussa, koin jonkinlaisen koulukirjastovalaistumisen: koulukirjastoa tarvitaan -ja nyt vasta tarvitaankin uudenlaisten oppimiskäsitysten soveltamisessa ja tiedonhallintataitojen opettamisessa. Vihdoinkin on ilmestynyt teos, joka nostaa keskustelunaiheeksi kauan vaietut koulukirjastot ja niiden huikeat mahdollisuudet koulun pedagogisessa kehittämisessä.
Liisa Niinikangas, teoksen toimittaja, on perehtynyt laajasti koulukirjastokulttuuriin ja sen kehittämiseen sekä Suomessa että muualla maailmassa. Hän on toiminut Jyväskylän ja Tampereen yliopiston kirjastoissa erilaisissa kirjastotehtävissä ja informaatikkona sekä Ammattikasvatushallinnon koulutuskeskuksessa koulutussuunnittelijana. Niinikankaan idea onkin, että kiinnostus koulu- ja oppilaitoskirjastoihin on oppimisen edellytysten luomista, ymmärrystä siitä, että kirjan, kirjaston ja tiedonhankinnan monipuolisten apuneuvojen on oltava läsnä oppimistilanteessa. Tätä ajatusta tukee myös teoksen monipuolinen ja taitoinen kirjoittajakaarti, joka koostuu mm. opetushallinnon, tietotekniikan ja kirjastoalan asiantuntijoista.

Kirjasto koulussa -teoksen lähtökohta on puhtaasti oppimista tukeva. Suomalaisille koulukirjastoille piirretään visioita, jotka on käytännössä todettu jo pitkään mm. angloamerikkalaisissa, vankoissa koulukirjastomaissa, kuten Kanadassa ja USA:ssa. Siellä on oivallettu, että koulukirjasto ei ole ainoastaan tiedon varasto, jonka kautta painettu ja tietoverkkojen sisältämä informaatio on käytössä, vaan se voi olla osallinen myös uuden tiedon ja innovaation synnyssä. Hyvin hoidettuna kirjasto koulussa voi olla myös oppimisen tasa-arvoistaja ja muuhun opetukseen integroituneena se vaikuttaa positiivisesti opiskelijoiden myöhempään koulumenestykseen. Näistä visioista on vielä aika kaukana se suomalainen yleinen malli, jossa yksinäinen opettaja vastaa koulun kirjavarastosta yhden tai kahden palkatun viikkotunnin voimin.

Tämä uusi opas innostaa näkemään koulukirjastojen todelliset mahdollisuudet uuden ajan koulussa. Mutta sen lisäksi, että se antaa ideoita toiminnan kehittelijöille, se antaa myös konkreettista, opastusta koulukirjastoa hoitaville. Kirjaston hoitoon saa konkreettisia ohjeita niin vasta-alkaja kuin jo rutinoitunut kirjastonhoitajakin mm. kirjastojen käytöstä, kirjojen hankinnoista, budjetoinnista, kirjastojärjestelmistä, Internetin tiedonhakupalveluista jne. Mukana on myös koulukirjaston suunnitteluprosessin kuvauksia. Päättäjille ja arkkitehdeille on kuvaus tulevaisuuden koulusta, jota vasta aletaan rakentaa. Lopuksi on liitteitä, joista löytyvät mm. Unescon koulukirjastomanifesti ja yleiset suomalaiset luokitusjärjestelmät.

Yhdeksi Kirjasto koulussa teoksen keskeiseksi ideaksi nousee mm. teoksen toimittajan Liisa Niinikankaan esittämä ajatus, että kirjastot ovat osa oppimisen ydinprosessia, pikemminkin idea kuin järeä organisaatio. Koulukirjasto ei vain fyysinen, vaan myös sosiaalinen ja psykologinen tila, joka heijastaa koulun arvoja ja tukee tai tukahduttaa oppimisen mahdollisuuksia. Kirjan itsenäiset artikkelit tukevat näitä ajatuksia: käytännön esimerkit korostavat kirjaston merkitystä oppimisessa niin Tampereen ja Jyväskylän normaalikouluissa kuin Valkeakosken ammatillisissa oppilaitoksissa. On helppo yhtyä Töölön yhteiskoulun koulukirjastonhoitajan sanoihin, että koulukirjasto on osa opiskelijakeskeistä koulua, jossa jokaisella opiskelijalla on oikeus oppia omista lähtökohdistaan käsin. Varsinkin kun tietää, että Suomessakin on kouluja, joissa tämä lause on arkipäivää.

Myös koulukirjastonhoitajan rooli on muuttumassa. Leena Aaltonen ja Kaisa Rissanen, jotka ovat olleet mukana kehittämässä mm. ammattikorkeakoulujen kirjastoja, peräänkuuluttavat omassa artikkelissaan uudenlaista ammattikuntien rajat rikkovaa yhteistyötä koulukirjaston hoitajan roolia kehitettäessä. Tiedonhallintataidot nousevat keskeisiksi pohdittaessa kirjaston mahdollisuuksia uudistuvassa opetustapahtumassa. Kunnollinen tiedonhallintataitojen ohjaus edellyttää Aaltosen ja Rissasen mukaan sekä pedagogista että informaatioalan koulutusta. Koulukirjastonhoitajan toimenkuvan ihannemuutos olisi entisestä lainauspäivystäjä-kortistonhoitaja-muovittajasta opettaja-kirjastonhoitajaksi. Esimerkiksi Kanadassa tämä on arkipäivää: Opettaja-kirjastonhoitajalla on opettajankoulutuksen lisäksi vähintään kahden vuoden kokemus opetustyöstä sekä kirjasto- ja informaatioalan koulutus. Opettaja-kirjastonhoitaja on ihannetapauksessa organisaatiossaan oppimisen muutosta edistävä moottori, joka ei vain reagoi opetussuunnitelmiin vaan tuo ammatillisen osaamisensa opetussuunnitelmien kehittämisprosesseihin ja uudistuksen toteutukseen.

Kirjasto koulussa on teos, joka tarjoaa huikeita kehittymisnäkymiä koulukirjastoille, mutta se ei silti tyydy vain maalailemaan tuulentupia, vaan kok kirja perustuu vankkaan realismiin ja asiantuntevuuteen. Esimerkiksi kun Liisa Niinikangas tähdentää, että superkirjastojen haikailun sijaan tulisi pohtia omassa koulussa noudatettavaa tapaa opettaa sekä lähteä hahmottamaan siitä nousevia kehittämiskohteita, niin heti perään tarjoillaan eri koulukulttuurin sopivia kirjaston kehittämismalleja.

Koulukirjaston kehittäminen vaatii pitkäjänteistä työskentelyä ja uskoa asiansa oikeutukseen. Näihin kumpaankin Kirjasto koulussa -opas antaa oivallisen avun. Koulut ja oppilaitokset on Suomessa tietokoneistettu ja verkotettu, nyt on sisältöjen, lukemisharrastuksen tukemisen ja kriittisen ajattelun oppimisen vuoro.

Hilkka Lamberg

Takaisin